lauantai 15. elokuuta 2015

Synnytyskertomus


Niin pieni ja hento ote

Tasan kuusi päivää synnytyksestä ja kävelen vieläkin kuin pilvissä. Kyseessähän voi tietysti olla myös univaje, mutta tämä univaje on pääasiassa kyllä täyttä euforiaa. En vieläkään tahdo uskoa, kuinka helposti synnytys meni ja kuinka kaikki sujui kuin ns. oppikirjoissa. Päässäni kerkesin maalailemaan, jos jonkinnäköisiä kauhuskenaarioita. Ja esikoisen syntymä toi oman kummittelunsa ajatuksiini; oli perätilasynnytys, raskausdiabetes, 4 apgar-pistettä, sininen vauva, napanuora kaulan ympärillä, ei hengittänyt, osastolla olo painajaista ja imetys yhtä helvettiä... Lähtökohdat kauhuskenaarioille olivat siis varsin todellisia. Mutta tällä kertaa tilanne olikin täysin toinen, vaikka ikää on yli kymmenen vuotta enemmän. Tietysti fyysinen kuntonikin on todella paljon parempi ja painokin yli 10 kg matalampi kuin silloin. Kenties näistä siis oli apua positiivisen synnytyskokemuksen pohjana. Mutta itse kertomukseen...

Tasan viikko sitten perjantaina, olin jo toista päivää äärimmäisen ärtynyt. Yölliset supistelut olivat kestäneet jo viikon verran  joka yö loppuen täysin kuitenkin aamu seitsemän aikaan. Ihan äärettömän kipeitä ne eivät olleet, mutta sen verran ettei nukkumisesta oikein tahtonut tulla mitään. Olin siis kuin ampiainen mahani ja piikikkään olotilani kanssa. Mielialani heitti kuitenkin piikkisikamaisen tuskaisesta uteliaan odottavaan, kun pongasin limatulppaa perjantaiaamuna paperissa. Limatulppahan voi enteillä syntymisen käynnistymistä lähiaikana - tai sitten ei. Esikoisesta en koko tulppaa nähnyt missään vaiheessa. Heti tulpan lähdön jälkeen minulle tuli kuitenkin vahva tunne, että ensi yönä tapahtuu. En kuitenkaan halunnut sanoa kenellekään mitään, jos enteilyni osoittautuukin vääräksi.

Perjantai-iltana kävin 4 km lenkillä, jonka jälkeen mentiin miehen kanssa  syömään gastrolaivalle ja käväistiin jätskillä Tammelantorilla. Aiemmin päivällä olin siivonnut koko kämpän, myöhään illalla käytiin saunassa ja mahtuipa päivään vielä se kolmas legendaarinen synnytyksenkäynnistys S.

Vanhankansan suosittelemat metodithan ovat kolme S:ää: seksi, sauna ja siivous. Näiden lisäksi käytössäni oli myös vademanlehtitee, jonka sanotaan valmistelevan kohtua synnytykseen, jättihelokkiöljy, joka valmistelee kohdunkaulaa sekä vyöhyketerapia. Joogassa tein päivittäin asanoita, joiden sanotaan tuovan vauvaa oikeaan asentoon ja auttavan synnytyksessä myös. Mielestäni olin jotakuinkin hyvin valmistautunut synnytykseen, vaikka yhdessäkään virallisessa synnytys-tai perhevalmennuksessa emme miehen kanssa käyneetkään.

Oikein mukavan illan jälkeen sain nukuttua ruhtinaalliset kaksi tuntia, jonka jälkeen heräsin ensimmäiseen hyvin kipeään supistukseen klo 02. Nytkö se alkaa? Viiden minuutin päästä tuli toinen kipeä supistus ja nousin samalla vessaan. Ylösnoustessa sängylle lorahti jotain n. puoli desiä. Koska lapsivedetkään ei esikoisen kohdalla menneet ennenkuin salissa, en osannut kokemuksella sanoa, mitä vaaleanpunertava neste oli. Ajattelin sen kuitenkin olevan lapsivettä. Sängyn sijaan suunnistin ylös olohuoneeseen. Supistuksia tuli aika tarkalleen 5 minuutin välein ja ne olivat todella kipeitä. Jokaisen supistuksen tullessa heittäydyin kontilleni ja huhuilin matalaa uu:ta n. 50 sekuntia kestävän supistuksen yli.

Lähdössä synnytysvastaanottoon
Kolmen aikaan soitin synnärille ja he käskivät lapsivesiepäilyn vuoksi saapua paikalle ennen aamu klo 8:aa, ja aiemminkin, jos tuntuu siltä. No, klo 05 olotila alkoi olla sellainen, että pakattiin kimpsut ja kampsut valmiiksi. Syötiin vielä aamupala ja juotiin kahvia. Esikoisen synnytyksessä en saanut syödä 14 tuntiin mitään, niin halusin tankata jotain, jos tässä kävisi samalla lailla.

Saavuimme synnytysvastaanottoon hieman klo 05 jälkeen. Hoitaja otti minut tarkastastukseen ja totesi, että synnytys on vasta alussa (sormelle auki ja lapsi takana). Päästiin kuitenkin huoneeseen potemaan synnytystuskia omaan rauhaan. Aina supistuksen tullessa mies hieroi alaselkää "hämähäkillä" ja minä pompin jumppapallolla uu:ta ulisten.

Synnytysvastaanotolla huoneessa

Klo 7.00 kätilö vaihtui ja uusi tuli tarkastamaan tilanteen. Supistukset tulivat todella tiheästi ja kätilö totesi niiden olevan varsin oppikirjamaisia eli synnytys oli kunnolla käynnissä. Tämän myötä meidät siirrettiin synnytyssaliin.

Salissa sain epiduraalin samantein ja sehän vei ihan kaikki kivut. Niinpä kuuntelimme miehen kanssa musiikkia, söimme eväitä ja juttelimme. Pohdittiin, mahtavatko eväät riittää iltaan saakka ja tehtiin päätös, että mies voisi lähteä tässä välissä hakemaan lisäeinestä ABC:ltä. Tällä välin lääkäri tuli ja puhkaisi kalvot, joka ei tuntunut yhtään missään.

Pari tuntia siinä vierähti jutellessa, syödessä ja musiikkia kuunneltaessa. Niko toi minulle ABC:lta ison kahvin, jota hörpin nautiskellen. En siis todellakaan edellisessä synnytyksessä saanut syödä tai juoda yhtään mitään. Jossain kohdin tunsin, että supistukset palaavat taas. Kaksi supistusta, joiden yli pääsin ilokaasun voimin ennenkuin sain lisäannoksen epiduraalia ja taas rentous ja kivuttomuus valtasi kropan.

Synnytysrelaa
Olimme varautuneet, että synnytys kestää varmasti ihan iltaan asti. Niko lähti jossain kohdin käymään vessassa alakerrassa ja tällä välin  kätilö tuli paikalle tarkastamaan tilanteen. Jahas, aika synnyttää! Nikollekin oli melkoinen yllätys palata huoneeseen, jossa kaikki oli valmiina ponnistusta varten. Ei muuta kuin menoksi.

Ponnistusvaiheessa ajattelin työntämistä joogalukkojen kautta.  Kätilö ohjeisti ponnista tähän suuntaan sormea päin ja hoki: "hienosti menee, hyvä ponnistus, vauvan pää näkyy jo!" Ponnistusvaihe kesti tasan 8 minuuttia eikä tuntunut missään.
Pieni leijonapoika
Pieni poikavauva syntyi 8.8.2015 klo 12.51. Paino 3425 g ja pituus 52 cm. Apgarpisteitä 9. Vauva pääsi samantein rinnalle köllöttelemään. Hetken päästä poika pestiin, kapaloitiin ja isi katkaisi napanuoran. Kaikki oli paremmin kuin hyvin!

Kivuttomuus oli hämmentävää. Sillä hetkellä, kun tunsin vauvan liukuvan ulos, tunsin myös, että mitään vaurioita ei tullut. Esikoisesta tehtiin episotomia perätilan vuoksi eli väliliha leikattiin saksilla auki ja tikkejä istutettiin semmoinen parikymmentä. Istuin kolme päivää kumityynyn päällä. Nyt kätilö tarkasti tilanteen ja totesi saman, minkä jo tiesinkin - ei repeämiä. Synnytyksen jälkeen pystyin heti istumaan, käymään suihkussa... Suoraan sanoen, olisin voinut lähteä vaikka lenkille.


Mittauspuuhissa
Vauva pääsi pian ulostulonsa jälkeen ensimmäiseen katettuun pöytäänsä eli rinnalle. Minulta oli tullut jo usean viikon reilusti ns.ensimaitoa, joten maidontulo ei ollut imetykseen liittyvä suurin huolenaiheeni vaan menneisyyden, voisiko sanoa, "imetystraumojen vuoksi olin hieman skeptinen imetyksen onnistumisen suhteen. Vuonna 2004 imetys oli siis ihan yhtä tuskaa. Sisäänpäin kääntyneet nännit, vauva ei osannut löytää oikeaa imetysotetta ja minä en sitä osannut opettaa, suihkutissit, liikaa maitoa, nänninpäät verillä, 40 asteen kuume rintatulehduksesta, päivittäin tukkeutuneet tiehyet, puhumattakaan ahdistuksesta ja krapulaisesta olosta, minkä maidonvirtaaminen aiheutti. Öisin selailin itkien imetystukilistan sivuja huutava vauva sylissä. Ohjeina tiehyttukkeumiin oli: kokeile vaihdella imetysasentoja, vauvan leuan tulisi olla tukkeutuneeseen tiehyeen päin... vauva osasi syödä jotenkuten vain yhdessä asennossa ja minun piti maata kyljelläni. Tämä rajoitti myös lähtemistä jonkin verran, sillä istualtaan imettäminen ei tullut kysymykseenkään. Itkin ja imetin 2 kuukautta, tämän jälkeen siirryttiin pulloruokintaan ja oma fiilikseni parani heti.

Nyt imetys yllätti. Vauva osasi heti syödä hyvällä imetysotteella, maito virtasi hienosti eikä aiheuttanut minulle mitään oireita. Pystyn imettämään, missä asennossa vain, jopa kävellessä. Neljäntenä päivänä synnytyksestä maito nousi kunnolla rintoihin aiheuttaen minulle lämmön nousua, jäätävän turvotuksen, huonon olon ja kipeät rinnat. Tungin kaalinlehtiä liiveihin ja lepäsin. Seuraavana päivänä tilanne olikin jo paljon parempi ja nyt pari päivää myöhemmin ei ole enää mitään oireita. Maitoa tulee todella hyvin ja poitsu syö kuin pieni possu. Kuusi päivää syntymän jälkeen paino oli neuvolalääkärinkin yllätykseksi noussut jo yli 200g!


Tampereella on suht uusi hieno systeemi, nimittäin potilashotelli. Jos kaikki menee synnytyksessä hyvin, äiti pystyy omin jaloin kävelemään, vauvalla kaikki kunnossa ym, on mahdollisuus päästä potilashotelliin. Ja sinnehän mekin siirryimme neljä tuntia synnytyksen jälkeen. 

Hotellihuone


Pieni käärö nukkuu. Huoneessa oli myös vauvalle oma unikoppa!


Vessasta löytyi hoitopöytä


Ensimmäisen yön vietin hotellissa tyttäreni kanssa. Sovimme miehen kanssa, että koska oli kaunis kesäpäivä ja vielä lauantai, voi hän järjestää varpajaiset kotonamme tällä välin. Tyttären kanssa nautimme hotellin ruoista, söimme karkkia, tutustuimme pikkuveljeen ja katselimme televisiota.

Hotellihuoneen hintaan kuuluu ruokailu alakerran ravintolassa kolme kertaa päivässä. Ravintolasta voi hakea ruoan myös omaan huoneeseen ja näin mekin teimme. Ihana buffet-aamiainen maistui todella hyvin synnytystä seuraavana aamuna! Niin, mitä tämä lysti kustantaa? Äidin yöpyminen potilashotellissa maksaa 32.10 e/päivä (sis. ruoan 3 kertaa päivässä), isän/tukihenkilö kustantaa 32.50 e (sis.aamupalan). Lisää tietoa Nordic Care potilashotellista löydät täältä *klik*!

Hotellin käytävän toisessa päässä oli hoitajien huone, jossa tuli käydä kolme kertaa päivässä näyttäytymässä pienen kanssa. Siellä punnittiin, mitattiin lämpö ja ylipäätään tsekattiin vauvan vointia. Muuten hotellissa vauvan kanssa ollessa tulee olla omatoiminen ja aktiivisesti kysyä, jos tulee kysyttävää tai ongelmia. Minulla oli vahva ja osaava olo äitinä heti alusta lähtien, joten pärjäsimme hyvin omillamme hotellihuoneen rauhassa.


Jellonapoitsu
Ylpeä isosisko!
Nautin täysin siemauksin hotellista ja taas kerran en voinut olla vertailematta tilannetta kymmenen vuoden takaiseen, jolloin jouduin kärvistelemään osastolla neljä päivää kipujen kanssa, kolme äitiä vauvoinensa samassa huoneessa. Kun oma vauva nukahti, toisen äidin vauva alkoi itkeä. En nukkunut silloin silmäystäkään ja jo toisena päivänä rukoilin kotiutusta. Nukun muutenkin äärettömän huonosti, jos huoneessa on vieraita ihmisiä. 

Seuraavana päivänä synnytyksestä mies tuli hotelliin ja tytär lähti vaarin kanssa Ähtäriin. Nautimme hotellin annista vielä yhden yön ja seuraavana päivänä suuntasimme kotiin aloittamaan elämäämme 
nelihenkisenä perheenä! 

Kaiken kaikkiaan synnytyksestä jäi erittäin positiivinen mieli. Kätilöt ja kaikki työntekijät olivat meitä kohtaan erittäin mukavia ja asiat menivät mielestäni paremmin kuin hyvin. Sillä samaisella sekunnilla kun pieni poju syntyi ja karjaisi, katosivat kaikki raskausajan oireet, kävelykipu, jatkuva päänsärky joka paheni saunassa, sekä ahdistukset, surut, murheet. Synkimpinä raskausajan hetkinä pohdin, että mitä jos sairastun synnytyksen jälkeiseen masennukseen tai en tunne äidinrakkautta. Mutta heti kun näin pienen ihmeen, syntyi silmiini sekä sydämeeni suuri tunne ja rakkaus. Minun kuuluu olla äiti juuri tälle pienelle ihanalle pienelle pojalle! <3

Näihin tunnelmiin! 




lauantai 8. elokuuta 2015

Rv 40+0


Tasan laskettuna-aikana 8.8.2015 syntyi pieni leijonapoika klo 12.51. Paino 3425 g 52cm <3

tiistai 4. elokuuta 2015

Rv 39 - Jos ei synnytetä, niin treenataan sit...

Jep jep! Viikonloppu pitikin sisällään melkoista jännitystä. Kaikki sai tavallaan alkunsa perjantaisesta vyöhyketerapiasta päättyen sairaalan kautta univelkaiseen maanantaihin. 

Rewind.... Perjantaina minulla oli sovittuna aika klo 12 Vauvantai:n Silja Seppälälle vyöhyketerapiaan. En ole aiemmin ollut vyöhyketerapiassa, mutta Illusian koliikkia hoidettiin tällä metodilla onnistuunesti kolme kertaa vuonna 2004. Vyöhyketerapialla voidaan valmistella kroppaa lempeästi synnytystä varten painelemalla akupisteista mm.korvista ja jaloista. 

Vyöhyketerapiassa liitoskivut, selkäsärky, ummetus ja turvotukset helpottuvat. Myös alkuraskauden pahoinvointiin voi saada apua. Synnytyksen lähestyessä kehoa voidaan valmistella synnytykseen, ja käynnistää supistuksia. Synnytyksen käynnistäminen vyöhyketerapialla on lempeä tapa houkutella kohdussa pitkään viihtyviä vauvoja syntymään luonnollisesti. Vyöhyketerapialla on käyttöä myös synnytyksen aikana sekä kivunlievittäjänä että supistusten vauhdittajana. -Lähde: Vauvantai.fi

Silja oli todella ammattilainen työssään ja tämän lisäksi erittäin mukava. Hoito tuntui ihan mielettömän hyvältä ja ensimmäisesstä korvapisteiden painalluksesta asti olo oli erittäin unelias ja rentoutunut. Sattumalta tuli puheeksi myös vauvan hieman epäselvä asento masussa ja Silja ehdotti, jos hän tarkastaisi tilanteen käsin. Sain varmistuksen, että vauva todellakin on masussa pää alaspäin. Lapsivettä tuntui olevan vähän niukasti. Tämän lisäksi vielä kuunneltiin sydänäänet. 

Hoitoaika viuhahti jutellessa ja kun poistuin hoitolasta tuntui todellakin kuin kävelisi hyöhenten päällä. Olo oli todella kevyt. Koskikeskuksessa pörrätessäni huomasin vasta, että vasemman puolen liitoskipukin oli hellittänyt todella paljon! 

Perjantai-iltana käväisin kaupassa ostamassa erinäisiä herkkuja meidän perheen leffailtaa varten, kun puhelin soi. Silja soitti vielä perään ja kehoitti käymää tarkastuttamassa lapsiveden tilanteen ihan varmuuden vuoksi. Kotiin päästyäni soitin synnärille, josta kehoitettiin kuitenkin ensisijaisesti tarkkailemaan vauvan liikehdintää, josta ensimmäisenä selviää, jos pienellä on jotakin hätää. Näin siis tehtiin. Syötiin ananasta, vesimelonia, mansikoita, katsottiin leffaa ja minä keskityin kuullostelemaan leijonapojun liikkeitä. 

Leffan jälkeen aloin olla huolissani liikkeiden määrästä. Normaalisti poju mellastaa niin, että koko maha hyppii puolelta toiselle. Nyt oli ihan hiljaista, vain muutamia hassuja töytäyksiä. Miehen kanssa tehtiin päätös katsastaa tilanne uudelleen aamulla. 

Koko yön valvoin ja kuullostelin masussa tapahtuvaa toimintaa. En yksinkertaisesti pystynyt nukkumaan. Käänsin, väänsin, söin leipää, tönin masua, kävin vessassa...  Huoli korvensi tehokkaasti ja tietysti mielikuvituskin lähti laukkaamaan vähän turhan villisti. 

Seuraavana aamuna klo 11 maissa päätettiin miehen kanssa lähteä tarkamastamaan tilanne synnytysvastaanotossa. Pääsin samantein omaan loosiin ja käyrille.  Tunnin ajan tarkkailtiin vauvan sykettä, liikettä sekä siinä ohessa minun elintoimintojani ja supistuksia. Eiköhän pikkuinenkin innostunut muksimaan mahan ympärillä olevaa anturia hyvään tahtiin. Toisin sanoen, kaikki oli hyvin! Joskus loppuraskaudessa, kun synnytys lähenee, vähenee sekä lapsivesi että pienen liikkeet. Kyllähän tämän tiesin paperilta ja googlenkin avustuksella, mutta halusin silti varmistaa tilanteen. 
Ja olen tyytyväinen, että näin tehtiin. 

Käyrillä väsynyt mamma.. rv 39+0
Nikolla oli kauhea nälkä ja jostain syystä puhui koko ajan Meksikolaisesta ruoasta.
No niin, mielenkiintoinen yllätys oli se, että siinä käyrillä maatessani, alkoi supistuksia piirtymään paperille myös. Tasaisesti kymmenen minuutin välein. Ihan älyttömän kipeitä ne eivät olleet, mutta enemmänkin kiristäviä ja epämiellyttäviä. Tämä antoi kuitenkin itselleni kunnon virtapiiikin. Kohta on äksöniä?!?

Alimpana supistuskäyrä.

Supistuksia tulikin 10 minuutin välein ihan koko lauantain. Illalla menimme miehen ja tytön kanssa syömään Torni-hotellin Grill it-ravintolaan sekä käväistiin Torni-hotellin yläbaarissakin limsalla ja katselemassa taivasta Tampereen kattojen yllä. Koko ravintolaillan ajan sisällä kyti ajatus, onkohan tämä nyt meidän viimeinen ilta kolmen hengen perheenä? Mentiin hyvissä ajoin petiinkin - ihan, että jaksetaan sitten synnyttää.

Yöllä 01 supistuksia alkoi tulla 7 minuutin välein. Kellottelin niitä iphonen 'Synnytyspoltot'-app:silla. Sen verran alkoi kipuakin olla mukana joka supistuksella, että jos vahingossakin nukahdin, heräsin samantein kipuun. Näin jatkui aamuun klo 7 saakka, jolloin tein päätöksen hakea kuuman kaurapussin masulle. Kuinkas ollakaan kaurapussi auttoi kipuun ja nukahdin muutamaksi tunniksi... 

Sunnuntai-aamu oli erittäin kaunis ja aurinkoinen.Minä heräsin ihanaan auringon paisteeseen, mutta supistukset jatkoivat yllättäen uniaan. Noustiin sängystä 9 maissa ja syötiin aamupala. Ei yhtä ainutta supistusta - vain väsynyt ja kireä nainen. Aloin olemaan jo täysin turhautunut, että polttelinko tässä nyt ihan koko yön turhaan. Ei muutakuin lenkkivaatteet päälle ja 4 kilometrin lenkille! Ravattiin miehen kanssa Pispalan portaita ylös ja alas menevään, jotta saisin supistuksiin jotain ytyä - turhaan! 
Koko sunnuntaina ei tullut kuin muutama todella laimea kiristys... paljon kireämpi oli tämän mamman pinna!

Niissä tunnelmissa siirryttiin maanantaihin, joka alkoi aivan yhtä supistuksettomasti kuin sunnuntai oli loppunut. Päivällä siivosin, laittelin ruokaa ja toivoin, että tilanne käynnistyisi uudelleen. Lopulta luovutin. Niinpä tulinkin siihen tulokseen, että jos ei synnytetä, niin treenataan sitten...
Treenattiin siis Pinjan kanssa uutta soihtukoreografiaa klo 15.30 eteenpäin. Hyvä, että näin tehtiin, sillä saatiin koreo täysin valmiiksi. Tuntui myös äärimmäisen mukavalta tanssia ja liikkua kunnolla viikonlopun jäkistelyn jälkeen....

Nyt ei auta tehdä mitään muuta kuin vain sitä,  mitä on harjoiteltu viimeiset yhdeksän kuukautta - nimittäin ODOTTAA! Ehkä minusta tulee ihan pro-odottaja enkä revi enää lentokentälläkään hiuksia päästäni, kun juuri ennen tsekkausta eteen pärähtää bussilastillinen eläkeläisiä tai ryhmä japanilaisia kameroiden kera.... Ehkä löydän itsestäni zen-odottajan... ehkä... 


Rv 39 + 2

Viikot: 39
Vauvan koko: Vesimeloni
Painonnousu: 50.8 kg -> 62.4  kg = 11,6 kg
Äitiysvaatteet: Hameita, mekkoja... ei äitiysvaatteita
Raskausarpia: Ei
Uni: Supistaa, pissattaa, jalkoihin sattuu... arvaa?!
Viikon paras hetki: Perheilta Tornissa
Kaipaatko jotain: Mitä en kaipaisi?
Vauvanliike: Kovia potkuja ja liikkeitä... Välillä tulee kantapää ulos kyljestä voimalla
Ruokahimot: ei
Heikotus/huono vointi: perus
Sukupuoli: Poika
Synnytysoireita: Supistuksia, selkää jomottaa, kuukautiset alkaa, väsyttää
Oireita: Harjoitussuppareita, liitoskipuja, hengitysvaikeuksia, insomnia, väsymys
Napa: Puolessa välissä
Sormukset: Sormessa
Onnellinen vai tunteikas: Niin, riippuu vähän minuutista.
Odotan: Äksöniä!!

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Rv 38 - katse tulevaisuudessa


Olen täysin kypsä jo! Jos tikulla tökkäisi pakaralihakseen, niin se solahtaisi kevyesti läpi. Odottaminen on toisina päivinä erittäin vaivalloista ja tuntuu, että aika yksinkertaisesti matelee. 
Välillä öisin supistukset ja jomotukset saavat aikaan kysymyksen, joko nyt?? Kuitenkin aamuun mennessä viimeisetkin supistukset laantuvat ja parhaimman unen saan nukuttua välillä klo 05-10. 

Mielialat ovat Espanjan reissun jälkeen pysyneet korkealla ja osittain katselen jo tulevaisuuteen.
Mietin selkävenytyksiä, ruokavaliota, käsilläseisontaa, jalannostoja, spagadeja, omia vaatteita, huuppausta, uusia koreografioita, keikkoja ym ym. Toki myös vauva-arki pyörii paljon mielessäni ja pohdiskelen, millainen pikku leijonapoika on verrattuna isosiskoonsa. Nukkuuko hän yhtä hyvin? Miten syö? Onko yhtä rauhallinen? Odotan innolla, että saan aloitettua yhteisen joogan vauvan kanssa. Olen seuraillut netin syövereissä vallan hurmaavia joogeja, jotka yhdistävät joogaharjoittelun vauvan kanssa peuhailuun. Tämä olisi oma tarkoitukseni myös. 

Maanantaina oli jälleen vuorossa rutiinitsekkaus äitiysneuvolassa. Pieni on edelleen alhaalla ja rauta-arvot ovat nousseet normaaliksi. Edellisen poikkeusraskauden jälkeen tuntuu hassulta, kun kaikki on niinkuin pitää. Ei ole synnytystapa-arvioita, lantion röntgeniä, käännösyrityksiä, tarkkaa ruokavalioita, jatkuvia käyntejä Tays:iin vaan sujuu "kuten kirjoissa". 

Eilen tunsin itseni täysin minuksi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Sain nukuttua koko yön (heräsin vain kahdesti ja nukahdin heti uudelleen). Lisäksi myös maha päätti toimia aamulla ilman apukeinoja. Wuhuu! Liitoskivut ovat myös helpottaneet, jonka vuoksi olen voinut käydä jo muutamaan otteeseen kolmen kilometrin lenkillä. Juhlistin eilisitä hyvää fiilistä siis vanteilemalla, kävelyllä sekä opettamalla tulipoi-koreota Abu Dhabin keikkaa varten meidän trikkaajapojille. 
Ai, niin ja varasin vyöhyketerapian perjantaille (38+6), jos saisi sitä kautta vaikka supistuksiin potkua... tai ainakin kroppaan rentoutta.

Kaikki vauvahankinnat on nyt tehty ja kotoa löytyy melkoinen beibiarsenaali tavaraa. Muutamia ihan pikkujuttuja vielä uupuu mm.itkuhälytin, mutta muuten hankinnat on tässä:
- Yhdistelmärattaat ja parvekerattaat
-  Pinnasänky ja kehto
- Hoitopöytä sekä laatikosto
- Turvakaukalo 
- Pojalle vaatteita ja hoitotavaroita
- Kantoliina sekä kantoreppu
- Amme
- Äidille imetyshässäkkää; maidonkerääjää, pumppua, suojaliivejä, imetysliivejä 
- Äidille myös tukivyö, jolla on tarkoitus heti synnytyksen jälkeen kerätä röllöt masusta piiloon ja tuen taakse.

Nyt vaan puuttuu pieni!
Rv 38+3
Viikot: 38
Vauvan koko: Kurpitsa
Painonnousu: 50.8 kg -> 62.6  kg = 11,8 kg
Äitiysvaatteet: Kotona alusvaatteissa ja ulkona hellemekoissa. Toimii!
Raskausarpia: Ei
Uni: Nukkumatilla on väärä osoite
Viikon paras hetki: Eilinen minä-fiilis
Kaipaatko jotain: Pikkuista
Vauvanliike: Kovia potkuja ja liikkeitä
Ruokahimot: ei
Heikotus/huono vointi: Välillä huono olo.
Sukupuoli: Poika
Synnytysoireita: Supistuksia, selkää jomottaa, kuukautiset alkaa, väsyttää
Oireita: Harjoitussuppareita, liitoskipu, hengitysvaikeus, insomnia, väsymys
Napa: Puolessa välissä
Sormukset: Sormessa
Onnellinen vai tunteikas: Niin, riippuu vähän minuutista.
Odotan: synnytystä

torstai 23. heinäkuuta 2015

Rv 37 - BabyShower


Ihana yllätys!

Viime viikolla rakkaat naiset olivat puuhailleet selkäni takana yllätyksekseni vauvakutsut.
Kun äitini tuli hakemaan minua lounaalle torstaina puolen päivän maissa, en osannut lainkaan aavistaa, mihin todellisuudessa olimme menossa. Hieman ihmettelin äidin suurta intoa käydä vielä Kuopus-lastenvaateliikkeen kautta ennen syömistä. Liikkeeseen päästyämme arvasin oikeastaan samantein, mistä on kysymys, kun näin ystäväni Marjon punaisen kuontalon hyllyjen välistä. Seuraavaksi verkkokalvoille tallentui myös muita tuttuja kasvoja jotka olivat soluttautuneina eri hyllyjen taakse. En tiedä, kuinka juuri Marjon näkeminen Kuopuksessa yhdisti ajatukseni heti vauvakutsuihin. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että Marjo koetti vahvasti piiloutua hyllyjen taakse, mutta hiukset vain aina ponnahtivat näkyviin. Tai sitten ehkä raskaus ei olekaan vaikuttanut niin vahvasti loogiseen ajattelukykyyni kuin olen ajatellut. Kaveri + Kuopus = vauvakutsut.. no tottakai!

Alkuhalailujen jälkeen siirryimme kaikki Kuopuksesta Maijun kotiin, jossa oli tarjolla kaikkea ihanaa, terveellistä, raikasta ja maukasta syötävää!


Vauvameloni




B-A-B-Y-S-H-O-W-E-R
Oli ihana vain istuskella, syödä ja jutella kaikesta mahdollisesta - liittyi se sitten vauvamaailmaan tai johonkin sen ulkopuolella.

Sain myös kaikkea tarvittavaa ja hyödyllistä pienokaiselle!


Vaippakakku

Edellisellä kierroksella 11-vuotta sitten ei vauvakutsut olleet niin yleisiä Suomessa, joten tämä oli ensimmäinen (ja viimeinen) kokemus aiheesta ja lähetänkin tytöille paljon rakkaita kiitoksia tästä eleestä! Oli ihana yllätys <3

Asiasta raskausviikkoon 37. Mielestäni synnytystä ennakoivat oireet ovat alkaneet. Nehän saattavat kestää useamman viikon tai sitten lähtö saattaa olla ihan lähiaikana. Joka tapauksessa vauva on todella alhaalla ja painaa virtsarakkoa koko ajan. Supistuksissa alkaa olemaan jo hieman potkua ja maha kovettuu vängän näköiseksi koko ajan. Lisäksi tuntuu kuin kuukautiset alkaisi minä hetkenä hyvänsä ja selkää jomottaa... Puhumattakaan sitten niistä inhoista liitoskivuista, väsymyksestä, pahoinvoinnista sun muusta mukavasta. Olen nyt juonut 3 kupillista vadelmateetä päivittäin, josko päästäisiin itse asiaan kohta!

Supistus
Kuntosalipallo 37+5
Liikunta on edelleen kuvioissa mukana, mutta vahvasti mukailtuna. Liitoskivut eivät yksinkertaisesti anna minulle lupaa kävellä pitkiä matkoja, joten siirryin polkemaan kuntopyörää. Kuntosaliohjelmassa siirryin muutenkin täysin vapaisiin painoihin ja liikkeisiin, jotka hyödyntävät oman vartalon painoa.
Vanteilu on aivan loistavaa treeniä, mutta nyt keskityn enemmän käsitrikkeihin kuin vartalopyöritykseen. Neljä vannetta kuitenkin pyörii vielä (kurkkaa tästä). Liikkeiden puhtaus ja ns.planet on tosin vähän hakusessa. 

Etsimässä uusia perspektiivejä

Aamu- & iltajooga ei tule jäämään kuvioista lainkaan. Koitan heti synnytyksen jälkeen maltillisesti aloittaa asanaharjoitukset, tietysti omaa vartaloa kuunnellen ja liikkeitä mukaillen.


Rv 37 + 5


Viikot: 37
Vauvan koko: Vahakurpitsa (?) What?
Painonnousu: 50.8 kg -> 62.3  kg
Äitiysvaatteet: Kotona alusvaatteissa ja ulkona hellemekoissa. Toimii!
Raskausarpia: Ei
Uni: Nukkumatilla on väärä osoite
Viikon paras hetki: Tytön kanssa käytiin syömässä ja elokuvissa eilen.
Kaipaatko jotain: Omaa vartaloa
Vauvanliike: Kovia potkuja ja liikkeitä
Ruokahimot: ei
Heikotus/huono vointi: Välillä huono olo.
Sukupuoli: Poika
Synnytysoireita: Supistuksia, selkää jomottaa, kuukautiset alkaa, väsyttää
Oireita: Harjoitussuppareita, liitoskipu, hengitysvaikeus, insomnia, väsymys
Napa: Puolessa välissä
Sormukset: Sormessa
Onnellinen vai tunteikas: Niin, riippuu vähän minuutista.
Odotan: synnytystä

torstai 16. heinäkuuta 2015

Rv 34-36 Babymoon Marbellassa


Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet nousukiitoa ojan pohjalta takaisin omaksi innostuvaksi itsekseni. Omalta osaltaan mielialan nousuun varmasti vaikuttivat babymoon Marbellassa, Uniflown treeniviikonloppu sekä Feridean uuden EP:n julkaisu. Vihdoinkin taas säpinää!!

Edellisen Vuodatus-postauksen jälkeen mieli kerkesi romahtamaan aikamoiseen kaivoon. Mikään ei yksinkertaisesti tuntunut oikein miltään ja tunsin itseni totaalisen ulkopuoliseksi ameebaksi, jolla ei ole minkäänmoista tarkoitusta. Oli siis aivan valtavan terapeuttista lukea muiden odottavien äitien blogeja ja huomata, että ilmeisesti kyse on kuitenkin pääosin edelleen hormonien piirileikeistä, sillä esim. Lähiömutsin raskausviikon 35 fiilikset olivat suoraan kuin omasta päästäni (Postaus täällä)

Piristystä harhamahtavaan ja puuduttavaan arkeen toi meidän UniFlow:n aktiivitreeniviikonloppu (3.-5.7 )Hämeenlinnassa. Treeniä, saunaa, uimista, grillailua, paljua, hyvää seuraa ja upea ilma! Tytsyjen kanssa saatiin myös uusi koreografia "tulille". Alla videota yöllisistä tulisessioista ja musiikkina uutta Ferideaa.


Training training...


Treeniviikonlopun jälkeen tiimille tuli keikka Espanjan Marbellaan ja minä läksin mukaan. Raskausviikkoja oli tasan 35, joten sain vielä lentää Norwegianilla. Lento lähti maanantai aamuna 6.05 Helsingistä kohti Marbellaa. Saavuimme kuuman auringon alle klo 12 paikallista aikaa ja pikaisen hotellikäynnin kautta kohti esiintymismestaa. Kysessä oli multimiljonäärin yksityissynttärit omalla villalla. Masupallo estää aika tehokkaasti omalta osaltani lavalle nousemisen, joten touhusin meikkisiveltimien kanssa poikien kroppien parissa sekä hoidin sytytys-/sammutusaluetta. Pääsimme pitkän päivän jälkeen hotellille takaisin n.02 maissa yöllä.
Poikien Cuerpat
Villan pooli...
Muu tiimi lensi tiistaina kotiin, mutta Niko ja minä jäimme Marbellaan vielä kuudeksi päiväksi viettämään ns. baby moonia. En olisi koskaan uskonut, kuinka hyvää loma voikaan tehdä. Loma oli uskomattoman ihana, rentouttava, lämmin ja kaikin puolin aikas täydellinen. Aurinko porotti joka päivä pilvettömältä taivaalta ja lämpömittari näytti +35-37 c astetta. Öisinkin oli juuri passeli ilma + 28c astetta. Lempilämpötilat!

Hotelli Senator Marbella oli aivan ihana. Huoneessa meillä oli iso leveä sänky. Hotellin katolta löytyi allasbaari, uima-allas sekä kaksi poreallasta. Kaiken kruunasi näkymät Marbellan ylle.

Hotelli Senator Marbella
Normaalisti minusta on kiva kokeilla erilaisia aktiviteetteja mm. Surffausta ja koskenlaskua Balilla, snorklausta cenoteilla Meksikossa ym ym... Nyt olin kuitenkin suhteellisen tyytyväinen vain katselemaan vierestä ja napsimaan fotoja. Niko nimittäin kokeili "lentämistä vetten päällä". Oli aikas mahtavan näköistä touhua, mitä pitää päästä itsekin joskus kokeilemaan.

King of the water
Marbella oli täynnä upeita ravintoloita ja baareja. Ruoka oli hyvää ja mielettömät alkoholittomat drinksut ja smoothiet löysi oikeastaan, mistä vain baarista!  Nam!


Alkoholiton Jungle juice
Kaunis vanhakaupunki
Hotelliimme kuului myös hotellivieraille ilmainen Spa-osasto, jota täytyi ehdottomasti käydä testaamassa. 
Ihmis-Sima

Sitruunoihin ei saanut koskea... EIPÄ!
Rauhaa ja hiljaisuutta!
Yksi puuha-altaista: Kävelyä isojen kivien päällä, jotka hierovat akupisteitä
Unisex osastolla oli kaksi saunaa, josta sai valita halusiko mennä ensimmäiseen saunaan alasti 
tai toiseen vaatteet päällä. 
Kylmästä lämpimään - Kaksi allasta, joissa tuli käydä vuorotellen. Parantaa verenkiertoa
Hierova-allas
Hmm... Sadevesikoppi?? Vai katossa reikä?
Jääkoppi... Tämä kiinnosti minua kovasti. 
Tällaisten ovien takana jääkoppi sijaitsi. Päässäni loin kuvia jo jäästä tehdyistä lauteista yms...
Todellisuus oli... Noh, niin...No... Hinkkaa itseäsi jääpaloilla, ole hyvä!
Joka tapauksessa koko Spa-osasto oli mielenkiintoinen kokemus ja ehdottomasti rentouttava. Juuri sitä, mitä oikeastaan tältä lomalta kaipasin.

Hotelli sijaitsi n. 1.8 kilometrin päässä rantaelämän keskuksesta ja ensimmäisinä päivinä kävelimmekin useampaan kertaan syömään ravintoloihin ja nautiskelemaan ihmisvilinästä ja merestä. Valitettavasti kuitenkin edellisviikolla alkanut ja vasemmalle puolelle häpyluuhun pesiytynyt kipu alkoi haitata kävelyä erittäin paljon. Kova liitoskipu toi kyyneleet silmiin joka askeleella ja mieleeni tuli pienen merenneidon alkuperäinen tarina, jossa Ariel saa noidalta jalat, mutta joka askel tuntuu tuhannelta veitsen iskulta. Kävely tuntui todellakin siltä kuin joku puukkottaisi veitsellä haaroihin. En kuitenkaan heittäynyt mereen aaltojen vaahdoksi vaan tilasin taksin. Suhailtiin tyytyväisinä taksilla viimeiset päivät ja kipukin alkoi hieman hellittää - siltikin Nikolle tuli kävelystäni mieleen hieman toinen satuhahmo - Iines Ankka. 


Meille oli tilattu kuljetus hotellilta lentokentälle sunnuntaiaamuna klo 8.00, mutta edeltävä yö ei sujunutkaan ihan nukkumatin plänin mukaisesti. Heräsin n. 3.00 yöllä supistuksiin, jotka kipetyivät koko ajan. Klo 6.00 Niko alkoi googlettaa Marbellan synnytyssairaaloita. Supistukset kuitenkin laantuivat pikku hiljaa. Olisi varmaan ollut ihan mielenkiintoinen kokemus synnyttää Marbellassa. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan pääsimme lennolla turvallisesti takaisin Suomeen (rv 36+1).

Maanantai-aamuna minulla oli normaali äitiysneuvolakäynti. Tarkastettiin vauvan tarjonta ja todellakin näyttäisi siltä, että pikkuinen on nyt pää alaspäin eli ns.raivotarjonnassa. Tämän lisäksi selvisi myös, että vauva on jo todella alhaalla lantiossa lähtöasemissa, mikä osittain selittää kävelykivut ynnä muut. Ehkäpä kohta päästään tosi toimiin? Joka yö on ainakin supistellut enemmän tai vähemmän. Jännää!

Rv 36+5
Viikot: 36
Vauvan koko: Hunajameloni
Painonnousu: 50.8 kg -> 62.6  kg
Äitiysvaatteet: Kesä on niin helppo, kun voi vain käyttää perusmekkosia ja leggareita.
Raskausarpia: Ei
Uni: Niin mikä?
Viikon paras hetki: Marbellassa lomailu
Kaipaatko jotain: Kovempaa treeniä
Vauvanliike: Kovia potkuja ja liikkeitä
Ruokahimot: ei
Heikotus/huono vointi: Ei
Sukupuoli: Poika
Synnytysoireita: Supistuksia öisin ja iltaisin
Oireita: Harjoitussuppareita, liitoskipu, hengitysvaikeus, insomnia, väsymys
Napa: Puolessa välissä
Sormukset: Sormessa
Onnellinen vai tunteikas: Häilyvä zen saavutettu
Odotan: synnytystä

Eilen rakkaat naiset olivat järkänneet ihanaiset babyshowerit yllätyksenä, joista lisää seuraavassa postauksessa!

Pus och Kram!